Aksu ja Rummut goes edit.

Ehdottomasti Aavailun suurin anti on edessäpäin.

Vain yksi voi kantaa Vastuun.

Vain yksi voi pelastaa.

 Aksu &

THE RUMPUEDIT.

Hyviä hommia.

Joskus tekee mieli olla hobitti.

Strip Silence, Paskademon Basari stripattuna

Paskat pois ja kukko esiin. Ylhäällä siivottu raita, alhaalla siivoamaton.

Studiossa äänitysten yhteydessä tehtiin perusedit, jossa yhdisteltiin osat ja laitettiin puncheditit kuntoon (samoin  kuin myös kitaroiden kanssa). Todellinen hubailuhan alkaa kuitenkin vasta kun rumpuihin aletaan tekemään Kunnon edittiä. Täydellisessä maailmassa Aavallakin olisi täydellinen (ja tottakai mauttoman kaunis nais-) rumpali, todellisuudessa Aksu ajaa asian paremmin kuin tuhat hevosta (mies myös tykkää editoida omia rumpusuorituksiaan). Hullua, mutta potta.

Studiosessioitten rankkuuden karisuttamiseen ja psyykkeen ehjäksi saamiseen tarvittiin miltei kuukausi. Sitten alkoi tapahtua. Alustana ansiokas Logic Pro. Paikkana Aksun työluola. Hanskat aluksi lievästi hukassa. Hienoisen etsiskelyn jälkeen hommat alkoivat luistaa. Työn sarkaa oli paljon. Suurin projekti jonka virtaan Aksu oli koskaan joutunut.

Time.
Mainittakoot, että Aavan alkuperästä ideologiaa noudattaen soitosta nimenomaan pitää kuulua inhimillisyys ja pienoiset "kauneusvirheet" sekä sattumat ovat inhimillisyyttä parhaimmillaan. Tämän takia korjauksia tehtiin vain niihin kohtiin joissa virheet olivat todella Virheitä. Ja niitä ei ollut montaa.

Huonot iskut.
Huonoja iskuja vaihdettiin parempiin lähinnä tärkeimpien eli basarin ja virvelin osalta - näistäkin loppujen lopuksi yllättävän vähän. Myöhemmässä vaiheessa vielä muutamasta tomikompista siistittiin huonompia iskuja pois. 

Työtahti koko editin ajan oli suhteellisen hajanainen. Raidat kulkivat ensimmäisen vaiheen jälkeen S:lle kitaroimista ja basson ajastamista varten. Basson kanssa oli helpointa huomata taimivirheet. Tarvittaessa raitoihin tehtiin vielä toisen ja kolmannenkin jalan räätälöintejä, jotta saatiin kokonaisuus toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Yllättävän monta kertaa sitä tulikin palattua, joka toisaalta kertoo projektin laajuudesta ja uusien editointitapojen paremmasta omaksumisesta. 

Erityismaininnan ansaitsee työnimellä Paskademo kulkenut ralli, joka on vaatinut erityisesti rumpujen osalta valtavan määrän editointitunteja - näitä laskiessa jalat loppuvat nopeasti kesken.

Paskademon runnut.

Logiikan riemuvoitto, Flex-tool : Oranssit iskut etuajassa, Vihreät jäljessä. Mustat taimissa. Paskademo. Hyvärumpali. Resoluutio todella tarkalla ;)

Mutta sehän ei heimolaisia haittaa, koska editointi on huisin hauskaa touhua.
Editoidessa Sielu Lepää.

Kitarisointia. Affect.

Kitarat - Skitat - Skebat

On tullut aika raottaa Aavan cleanien/crunchien ja erilaisten efektikitaroiden saloja.
Meidän poppoossa ei kitaravirtuooseja tueta (sehän vaatis taitoa) - tunnetta ja huipentumisentajua tuetaan senkin edestä.

Maalis-Huhtikuussa S alkaa hitaasti mutta varmasti siirtymään seuraavaan koitokseen.

Ja tätä koitosta kestää aina Toukokuun lopulle, ideoita muokkaillaan ja lisäillään sitä mukaa kun ne kypsyy. Näin kappaleillakin on tilaa hengittää ja kehittyä. <-- (täyttä itsepetosta)

Välineistö:

Signaalitie:

Skebat - Mikkeinä neljä humpparia ja yks sinkula.

BSS audio AR-133 - DI-boksi 


SPL Goldmike 9844-etari


M-audio Audiophile 2496- Äänikortti


Sekvensserinä Reaper

Esimerkkiketjuna Part1:sen väliosaan johtava lead-kitara:

1. SPL:n twintube lisäämässä putkihönkää
2. Poulinin mainio freebie Legion - toisin kuin useimmat muut simut ei pyri mallintamaan mitään tiettyä nuppia - antaa monelle maksulliselle isolla kuviolla kenkää
3. Kefirin convoluutiokaiku catharsiksen "1on-pres8" impulssilla
4. Reaperin omat kevyet EQ 
5. ja Kompressori
6. Viimesen säväyksen ja suhinana tarjoilee PSPn VintageWarmer2.

Näiden jälkeen signaali senditään vielä kolmeen eri aux kanavaan:

1. Tämän osan oikeanpuoleinen suht kookas Chamber-kaiku
2. Shimmer efekti joka lisää ylätaajuuksille cinemaattista massaa
3. Ubershimmer-niminen efektikanava jossa tapahtuu Some weird shit - luultavasti kivikauden luolatunnelmaa hakusessa.

Aavaa tehdessä soundeja/ketjuja varioidaan todella paljon tilanteesta tilanteeseen. Tässä kuitenkin hyvä lähtökohta - etenkin Legionia tuli käytettyä Aavan kipaleissa usein Crunch/säröalustana. Muita käytettyjä mm Poulinin Hybrit, LE 456 sekä cleaneissa Amplitube. Usein tulee myös haettua sitä jonkinasteista hönkää saturaatioplugareista. Varsinaisista soundeista yli puolet Aavan tapauksessa tulee itse tilojen, delay:ien ja efektien käytöstä. Mikään yksittäinen kitarasoundi ei välttämättä pyri olemaan maailman kohokohta. Kokonaisuus ajaa kaiken edelle.
Hyvätkin soundit ruoskitaan viimeistään miksauksessa ruotuun.

Mike on.

Part1 ajassa 2:40-3:45 Lead-kitaran mallinnukset ja loppuketju.

Monissa kitaraosissa on pyritty pääsemään nimenomaan tunnelmaan sisään ja tuomaan jotain uutta soundimassaan. S:n tyyli vetää on ollut hyvin fiilis/jamipohjainen. Ensin tietynaikaa haetaan tuntumaa ja lähestymiskulmaa uuteen kohtaan. Hyvässä flowssa otot ovat parempia, soiton intensiteetti säilyy ja kokonaisuus yleensäkin hyötyy. Monesti tapana on ollut laittaa kohta pyörimään "loopilla" ja keskittyä hieman pidempi aika vain ja ainoastaan soittamiseen. Sitten otoista voidaan kerätä parhaat kasaan - pahimmassa tapauksessa kohta kohdalta.

Joskus mikään otto ei toimi kunnolla. Sillon pätkitään. Reaperin comppipolitiikkaa.

Ja sieltä se naulaantuu. Monesta osasta - joskus pinkilläkin värillä.

Tää oli yks näistä - Skool.

Årkestraatio ja Aavat maisemat

Tähänkin piti sitten tulla.

Köyhän miehen Steve Harris
saa rinnalleen köyhän miehen Wienin filharmonikot.
Opintotuki ei ihan venynyt aitoon kamaan.
suotakoot tämän kerran.
Ja onneks positiivisia puoliakin löytyy:

"On hauska oppia ohjelmoimaan myös selloja."

Näin syntetisaattoreiden ja samplekirjastojen kirjavassa nykymaailmassa ihmisillä on valinnanvaraa.
Aavan tapauksessa S keräsi jumalattoman määrän erilaisia soundillisia virikkeitä, uusia ja outoja sekä vanhempia ja omalta osaltaan tutumpia plugareita ja äänilähteitä. Reverbejä, delaytä, iso kasa syntikoita, filttereitä, modulaattoreita yms.
Aavojen maisemien maalausvälineitä.

Tarkoituksena oli äänimaisemien avulla vahvistaa ja syventää musiikin luomaa tunnetilaa - Tuoda siihen rikkautta ja eloa. Kaikessa myllerryksessään musiikkimme on myös omalla tavallaan Cinemaattista. Sen on tarkoitus kantaa mukanaan ja kuljettaa tilasta toiseen. Synnyttää mielikuvia.

Haastavaa kamaa. 

Apuvälineet. Respect.

Äänimaisemien luontivaiheessa biisit olivat suurelta osin vielä todella auki, joka jätti paljon liikkumisen varaa suunnittelijalle. Soundit suunniteltiin tässä vaiheessa pitkälti jo kaikujen, filttereiden ja delayden kanssa integroidusti samassa sessiossa. Tämän ansiosta ne myös tuntuivat istuvan paremmin yhteen. Myös orkestraatiot luotiin sulavana osana tätä prosessia. Midiä midin päälle! 

Kaiken ytimessä oli hyvä työskentelyflow, jonka mahdollisti päivitetty (Tehokas) pöytäkone. Sekkarina Reaper.
Tehoa tuntui olevan ja sitä myös hyödynnettiin surutta. Aux- ja etenkin tilakanavia kertyi jo suunnitteluvaiheessa älyttömiä määriä.

Esim tekonimellä part 1 kulkenut mahtiraakileemme suorastaan huusi "väliosaansa" mystistä tiputusta. Alun perin tauko oli huomattavasti lyhyempi ja riffikin aavistuksen raastavampi. Tästä kaikesta viis ja uutta "siltaa" luomaan. Varsinkin tämän kaltaiseen todella jännittyneeseen ja uhkaavaan kohtaan oli pakko luoda automaatiot suoralta kädeltä. Soundimaailman suuri muutos toisaalta myös helpotti suunnattomasti ja uuden eteerisen osan pystyi miksaamaan valmiiksi omana kokonaisuutenaan. Melko suuri osuus efekteistä soitettiin myös kitaran avulla. Tunnelmallisissa kohdissa on tärkeää saada taimi, ajoitus ja voimakkuus tulemaan esteettä läpi, jotta kohdissa säilyy oikeanlainen herkkyys. Tämä on useimmiten kaikista helpointa henkilökohtaisella instrumentilla.

Selloista.

Sellot ja sellosoundit on melkolailla Eastwestia ajettuna kompuran ja EQn läpi erinäköisiin huoneisiin ja joissain tapauksissa myös säröön/ muihin mukavuuksiin. Ensin luotiin jälleen kokonaisrakenne usein suoraan kiipparilla soittaen, tämän jälkeen editoitiin ja lisäiltiin sopivia harmonioita. Lopuksi tsekattiin vielä tasot ja taimi juuri oikeiksi. Jälleen kerran säveltäjä/sovittajan kannalta hyvin joustavaa työskentelyä, muutoksia voi tehdä useissa eri vaiheissa.

Esimerkkinä Part 1sen sellot:

Kuuntele täältä:
http://dl.dropbox.com/u/46726002/Aava%20-%20Part1%20Celmot.mp3

Ääninäytteessä miltei lopullisen kaltainen sellosoundi alakertaa ja middlea leikaten, pehmeän kompressorin läpi ajettuna isoon tilaan. Syvyyttä ja likasuutta tuo myös oma särö aux-kanava. Jargon.

Tässä sitä. Ylöspäin kipuamassa.

Tulihan sinne muutama 18 viulun sektikin ohjelmoitua. Etenkin "Välibiisiin".
Niistä lisää tuonnempana!

Jorinat ja Basso, Aavan salainen ase.

Noniin heimolaiset. Aika jorista.

Runttaukset ja studiointi ohi. K on astunut siviilielämän tuolle puolen - kurkkusalaatin ja lippaan vedon ihmeelliseen maailmaan. 

Todellisuudessa mies ei ole hämmennyksestä millänsäkään, vaan jatkaa seikkailuaan musiikin parissa - PV:n soittokunnan äänimiehenä. K:n TJ-kommelluksia voit seurata http://aani-karsa.blogspot.com/

Kevään loppukiriä pinkomaan jää jäljelle siis kaksin S ja Aksu. Ja hommaa on pelottavan paljon.

Nopea listaus tulevista koitoksista:

Edit

Bassot

Edit - lisää

Cleanit

Edit - oi kyllä vielä

Orkestraatiot

Äänisuunnittelu/Äänimaisemat

Akustiset kitarat

Vokaalit - lyriikat

Miksaus

Masterointi

+ liikaa Editointia

5 kappaletta, jokaisen keskipituus noin 5 minuuttia.
Nauraakko vai Itkeäkkö?

No tarkoitus on oppia mahdollisimman paljon uutta ja siinä sivussa luoda jotain säväyttävää myös musiikillisesti.

Tehtävänjako: 

Aksu editoi ja siistii rumpuraidat

S alkaa punoa hampaita kiristyttäviä bassolinjoja 

K syöksyy kurkkusaalaattiin pukeutuneena männikössä
EH?

Bassot malliin Aava:

S-miehellä rapian kuukauden mittainen tauko projektissa alla. Eletään helmikuun loppupäätä. Pakkanen hellii sopivasti ja sen kireys ajaa S:n sisätiloihin. Tietoteknistä puolta on päivitetty tasaisesti - sekä päänsisäistä että rautatason. Sormet on jäässä.
Bassoa ei ole.

Kehään astuu jokaisen itseään kunnioittavan tosimuusikon suurin häpeätahra - VST-instrumentti.
Köyhän miehen Steve Harris asuu pahvilaatikossa, jonka kannessa lukee ”Spectrasonics Trilian”.

Pahan kätyri.

 Noin viikon aikana syntyivät ensimmäiset kokonaisvaltaiset luonnokset suoraan gridiin. 
Näitä sitten sovitettiin eksaktimmin kitaraäänitysten, rumpuedittien ja vielä miksauksenkin aikana. Hienosäätö taimiin tehtiin nopeammissa kohdissa nuotti nuottilta tasapainoillen rytmikitaran ja rumpujen iskujen kanssa. Tässä duunissa näppäinkomennot ovat todella aikaasäästäviä. Mahtavinta tälläisessä työskentelyssä säveltäjän kannalta on kaiken muokkauskyky vielä loppuhetkilläkin. Koko sävellys voi elää ja sitä on mahdollista muuttaa jatkuvasti. Artikulaatio sinne ja toinen tänne. Hiukan suorempaa tuohon ja hieman rytmikkäämpää vivahdetta puolestaan tähän. 

Alussa oli mitä oli. C2:sen alapuoliset nuotit on artikulaatiovalitsimia, ylempänä itse nuotit.

Lopussa. Melko rauhallista menoa - tässä rummut/kitaratkin puskee lähelle gridin timee vielä.

Rummut ja kitarat aavistuksen etuajassa, joten bassoon taimikorjausta.

Näin ne Aavan bassot sitten jyrähti.
Peace. Muistakaa syödä pinaattia.

Kitaraäänitys, Päivät 3-5 – Alun loppu

Päiväkirja on hiljentynyt.
Studio on pimentynyt.
AAVA on puhunut. 

lähinnä skeidaa. suurissa määrissä.

Viimesistä studiopäivistä selvittiin hengissä, uzbekistaniksi  מצב רוח עגום 
eli lähinnä huonon huumorin avulla. Etenkin täysin aliarvostettu Arska-huumori otti kitaristit hellään huomaansa.
Kahden viikon studioähinä höystettynä vilikkailla jouluriennoilla alkoi ottaa voimien päälle.


Aikaa jaettiin kovien säröjen viimeistelyyn, lällympien naulaamiseen ja viimesinä päivinä koetettiin selvitä selvemmille vesille cleanien sekä akkareiden kanssa.


Kovista selvittiin kunnialla. Muutamat leadit ja kikkailut tuli lisättyä.


Lällympien a ka Crunchien ja cleanien soundien kanssa oli pientä ongelmaa.
Sounditekniset ja tyylilliset ratkaisut oli näiden osalta vielä melko auki. Miltä AAVAn pitäisi edes kuulostaa?
Tästä oli vain (pahoja) aavistuksia.


Crunchit EnGelistä ja cleanit koulun Mesasta. Enkeli oli turhan "karun" kuulonen ja mesaan hiipi kaikesta yrittämisestä huolimatta älytön bluesimainen pyöreys. Tähän tottakai suurena vaikuttajana skebojen mikit, joissa tarjolla lähinnä humbuukkeria humpuukin perään. Ei hätä tämän näköinen,
Lopullinen päätelmä:


DI:t ja plugarit kehiin.
Härreguud.


Akkaria kokeiltiin. Ei anoppia.

Kehäpäätelmä - nyt uutta vuotta kiitos!